Koti tiellä

Elämää sardiinipurkissa – eli perheen kanssa asuntoautolla Euroopassa.

Takapenkiltä kuultua

4 Comments

“Kirjoita siihen hippo. Hippokrates vannoo virtahevon valan.”

“Oijoi, mikä vuoristotie! Kauhee rotko tossa vieressä. Toivottavasti iskä jarruttaa tarpeeksi tai äiti kiljuu taas kohta.”

“Mitähän mä alkaisin isona tehdä. Voisin keksiä jotain. Joo, mä keksin vaikka tällaisen systeemin: ” (lisää tähän mielessäsi mikä tahansa eriskummallinen skenario, ja se on kyllä meidän takapenkillä jo tällä reissulla keksitty)

“Avaaks verhon. Meillä on täällä kauhee pelikatakombi.”

“Torakka voi elää päiväkausia ilman päätä. Lopulta se kuolee janoon. Siistiä!”

4 thoughts on “Takapenkiltä kuultua

  1. Hei Salla ja pentue! Hauskaa seurata teidän taivalta. Kävimme Rondassa muutama vuosi sitten – aika huikea paikka. Mukavaa jatkoa! Terveisiä Päivi ja muut

  2. 🙂

  3. Hieman nauratti tuo “äiti kiljuu taas kohta”. Olen itse kanssa kauhee autokiljuja, jollen itse aja 🙂 Tosi hyvä idea kirjoittaa muistiin lasten sanomia, kun ne unohtuu niin helposti.

Leave a comment