Kalle kävi hakemassa oman paperitunnuksensa italialaiseen systeemiin. Koko jonotus kesti yhteensä kaksi minuuttia, kun mukana oli oikeat asiakirjat. Matkalla kotiin hän kävi apteekissa – siinä samassa, jossa minä piipahdin viime viikolla. Sama mies hääri tiskin takana. Kalle kertoi, että vaimo oli lähettänyt hänet hakemaan sitruunahappoa mehua varten – kun viime viikolla etsiskely jäi apteekissa tuloksettomana kesken.
– Aivan! Minä muistan, sanoi mies ja laittoi yläkerran varastoon pyynnön etsiä kyseistä tarviketta. Nyt varastoasiantuntija oli paikalla, ja sitruunahappoa löytyi.
Kaksi ruokalusikallista sitä tarvittiin. Mies nakkasi Kallelle pussin, jossa happorakeita oli puolisen desilitraa.
– Paljonko? kysyi Kalle.
– En minä tuollaisesta mitään pyydä. Se on niin halpaa ja otit niin vähän. Tule takaisin jos mehuntekijät tarvitsevat lisää!
Ja jollei viimeviikkoisella ystävällisyydellä niin viimeistään tällä anteliaisuudella tämä apteekki Via Ventisette Aprilella Firenzessä sai uuden, uskollisen asiakasperheen.
Koti tiellä 
February 5, 2015 at 12:00 pm
Tuo jos mikä on maailmankansalaisuutta ja sitä, mistä aiemmin puhuttiin…jos on reissussa pitkään: Mikä silloin on kun ei oikeastaan tunne olevansa turisti?
Se on jotain molemminpuolista, vuorovaikutusta, yhteenkuuluvuutta. Ehkä se on sitä, ettei ole vain matkalaukku hukassa lentoyhtiön sotkettua asiat vaan että elää arkea kaikkine kiemuroineen. Oli se sitten byrokratian hampaissa kiemurtelua tai mehutarpeita 😁
Me suomalaiset koemme usein että byrokratia jyllää ja pieni ihminen unohtuu -kuuluisasta maalaisjärjestä puhumattakaan.
Ystäväni joka nyttemmin asuu pysyvästi Saksassa on moneen kertaan huokaillut, ettei suomalainen byrokratia tunnu missään kun sitä vertaa saksalaiseen säätämiseen. Kuultuani juttua kiinalaisesta byrokratiasta, en enää ällisty mistään.
Ehkä byrokratia on maailmanlaajuinen peikko ihmisten arjessa? Se voi olla vain hankalaa tai tosi hankalaa? Tai päivän termein haasteellista 😉
Talviset terveiset kotikonnuilta helmikuu toi lumen maahan oikein kunnolla-ainakin hetkeksi.
R&T
July 3, 2016 at 9:49 am
Firenzeen tekisi itsekin mieli matkustaa… Se on listalla!