Sardiinipurkissa oli tänäänkin jännittävä päivä. Se alkoi hiljaisella mutta kiivaalla köksäilyllä kello 6.45. Onnistuimme työskentelemään hiljaa ja valon nopeudella, ja kun laulu kajahti takasängyn ovensuussa seitsemältä, päivänsankari heräsi tukka pystyssä ottamaan onnitteluja vastaan. Leikkuulaudalle kasattu aamiaistarjoilu näyttää sinusta kenties varsin riisutulta, mutta todellisuudessa se vaati pitkäjänteistä suunnittelua ja salamyhkäisyyttä – ja Natiainen ihastui ikihyviksi. Nimittäin tarjolla oli hapankorppua – Suomesta saakka kuljetettua ja Kallen salaiseen kätköönsä piilottamaa. Loput korput syötiin lounaskeiton kanssa. “Mikään ei ole koskaan maistunut näin hyvältä,” huokaisi Nuppu onnellinen hymy huulillaan.
Sataa. Kököttelimme aamupäivän pitkälti sisätiloissa. Hunky aviomieheni katselee tässä päivänsankarin kanssa videoita Messin ja Neymarin parhaista soolomaaleista.
Synttärijuhlinta jatkui iltapäivällä keilahallilla…
… jonne matkattiin fillarilla. Koko 5,8 km:n kotimatkan satoi. Kaatamalla.
Vanhenemisen olennainen tekijä on luonnollisesti uskottava synttärikakku.
Tällä kertaa muistin ottaa kuvia valmistusprosessista. Taikina on tehty perus piirakkapohjan reseptillä, n. puolella reseptin määristä. Folioliuskat reunoilla auttavat pitämään piirakkapohjan muodossaan.
Foliokuori päälle paistamisen ajaksi, liekki pienelle (tai nuotiolla verrattain myöhäiselle hiillokselle). Tätä pohjaa paistettiin ensin 10 min, sitten siirtelin suuren paistinpannun asentoa yht. n. 5 min, jotta kaikki reunat varmasti kypsyisivät riittävästi.
Kostutin lorauksella karpalomehua ja levitin pohjalle kerroksen kinuskikastiketta. (Kyllä, näet aivan oikein: pohja lohkesi parista kohdasta irrotellessani sitä pannusta. Kyllä, meillä kaikui kirosanoja. Ei, lapset eivät sillä hetkellä olleet kuulemassa, joten he ovat edelleen siinä surullisessa harhakäsityksessä, ettei äiti osaa kirosanoja. Asettelin kakun lautaselle, jonka reunat ovat aavistuksen koholla, joten pieni lohkeilu ei onneksi haitannut hiukan hiukkaa.)
Täytteeksi makeita irlantilaisia mansikoita paloiteltuina.
Päälle kermavaahto ja Suomesta tätä tilaisuutta varten tuodut sokeriset kakkukoristeet. Autenttinen sardiinipurkkikokemus vaatii toki sen, että kakkulapiona käytetään juustohöylää.
Valehtelematta parhaalta maistuva kakku, jonka kuunaan olen leiponut. Ja ottaen huomioon, että niitä on tullut väännettyä lukemattomia kappaleita (mm. surullisenkuuluisa musta Venom (ex Hämis) -kakku), se on sentään jotain. Onnea Natiainen 7v.!
Koti tiellä 