Viimeisin kuukausi sardiinipurkkeilusta on keskittynyt pitkälti uimiseen, eikä blogiinkaan ole riittänyt mitään kovin yllätyksellistä kerrottavaa, kun päivät ovat seuranneet toisiaan varsin samankaltaisina aurinkorasvan ja polskinnan jatkumoina. Totuuden nimessä tämä on ollut pakkokin: perheestämme vain Kalle porskuttaa helteessä entiseen malliin – me muut muutumme kuumassa ektoplasman ja vinkuhiiren risteymiksi. Rantalomailu ei koskaan ole ollut lähellä sydäntäni (ainakaan sanan perinteisessä mielessä eli uimarannalla makoilussa, koska se edellyttää kuumia säitä), joten voin painokkaasti sanoa, että jo riittää. Lisää äksöniä!
Tänä viikonloppuna päädyimme. Portugalin puolelle. Kirskuttelin hampaitani, kun Kalle ehdotti etenemistä Algarven rannikkoa, koska let's face it, uhrautumiskiintiöni jälkikasvun uimahimolle alkaa näin kuukauden jatkuvan grillaantumisen jälkeen olla kohtuullisen täynnä. Algarve – huolimatta maailmankuulusta maineestaan rantaparatiisina – on kuitenkin paljon muutakin kuin hiekkarantaa. Se on korkeita, jylhiä, moniväirisiä jyrkänteitä, pittoreskeja pikkukaupunkeja ja historian viilentäviä tuulahduksia matkaajan janokuoleman partaalla kitkuttelevalle uteliaisuudelle.
Myös hintataso vaikuttaisi näin ensivilkaisulta nostattavan hymyjä nuukailevan matkailijan kasvoille: ensimmäinen pysähdyksemme rajan tällä puolen sisälsi yöpymisen lisäksi lämpimän suihkun, kolme edelleen käytössä olevaa uima-allasta iltapäivän pahinta hellekuolemaa varten, ilmaisen, hyvin toimivan wifi-verkon ja alle 2 km:n kävelymatkan Albufeiran keskustaan. Hinta tälle oli minimaaliset 17 € yöltä, kun Espanjan puolella makselimme kahden- ja kolmenkympin välimaastoa / yö riippumatta leirintäalueen varustustasosta. Mitä tulee julkisiin, bussikin täältä kulkisi leirintäalueen ja keskustan välillä, mutta turha sitä on maksaa euroa suuntaansa, kun jalankin pääsee. Kuulemma taksilla olisi matka tosin tullut bussiakin halvemmaksi…
Olen myös kuullut kovasti kehuttavan portugalilaista keittiötä. Vielä eivät nuukailijat päässeet sitä maistelemaan. Tämän viikon ravintolareissulla ilmeisesti kuitenkin herkutellaan, jos huhuja on uskominen. Sitä odotellessa!
Koti tiellä 