Home, sweet home!
Astuimme aamuviideltä pimeän loskan keskeltä sisään lentoaseman ovista – asianmukaisesti lämpimiin kaulahuiveihin kietoutuneina ja pipot silmäripsiä kutitellen. Fiumicinon kentällä putosimme kaninkolosta keskelle toukokuuta: aurinko helotti (italialaiset laittoivat aurinkolasit silmilleen jo koneessa – meille ei ollut edes tullut mieleen ottaa niitä mukaan) ja lämpömittari kipusi varjossakin kuuteentoista asteeseen.
Kun juna-, metro- ja bussimatkan päätteeksi viimein pääsimme kotiin kaikesta matkustamisesta ryytyneinä – tämä siitäkin huolimatta, että Kalle oli meitä juna-asemalla vastassa ja muulitteli suurimman osan matkatavaroista perille – haki Nuppu kirjan, riisui ulkovaatteensa ja istahti lueskelemaan tuoksuvaan auringonpaisteeseen. Tara kanniskeli hetken hylättyjä talvihansikkaita ja kävi sitten Nupun jalkoihin makoilemaan. Tervetuloa kotiin!
Koti tiellä 