Eräänä tavanomaisena päivänä Sardiinipurkin syövereissä

September 20, 2014 by sallasblog 2 Comments

Klo 5.45
Kallen herätyskello sinkauttaa ilmoille ärsyttävän hilpeän melodian. Puran jalkojemme solmun irrottamalla hänen ympärilleen kietoutuneet raajani ja kääntämällä kylkeä. On pilkkopimeää. Tuntuu siltä, että olen saanut köyhät kuusi tuntia unta.

Klo 6.00
Kalle kömpii ylitseni alas alkovista ja aloittelee työpäiväänsä. Kaivan kirjani (lue: täppärini) sängyn jalkopäästä ja yritän kammeta vetisiä silmiäni auki. Huomaan lukeneeni kaikki kirjani, joten avaan Facebookin, Ylen ja BBCn uutiset. Vilkaisen Guardiania ja Huffington Postia.

Klo 7.00
Nuppu juttelee virkeänä takasängyllä, jossa hän on lukenut jo tunnin ja tehnyt aukeaman matikkaa. Natiainen kiipeää alkoviin, ja sanoo jotain linjalla Äitiii… Mä olen vähän miettinyt, että voitais ostaa snorkkeli, jotta voisi tutkia kaloja / ladata appi 3D-mallinnusta varten, koska haluaisin suunnitella taloja ja koneita ja sellaisia / lähteä ensin uimaan ja tehdä koulujuttuja vasta sen jälkeen – kato kun kumminkin on siesta / lähteä takaisin jonnekin, missä ei ole helle. Tara hyppää sohvalle ja nostaa etutassunsa alkovin reunaa vasten. Tumps tumps sen häntä heiluu pöydän päällä ja pyyhkäisee lattialle kaiken, mitä en ole illalla huomannut siivota pois.

Klo 8
Leirintäalueen kauppa aukeaa, ja aamulla paistetut leivät saa käydä hakemassa. Ranskalaiset ovat paikalla saman tien, muut saapuvat vasta puolen tunnin kuluttua. Kalle on laittanut veden kiehumaan, joten keitän kahvia. Äkkiä, sillä nyt on kiire.

Kahvinkeitin…

Klo 8.30
Kallen joka-aamuinen työpalaveri alkaa. Hänen nenänsä on kiinni tietokoneessa, korvissaan kuulokkeet ja kädessään mukacappuccinokuppi. Lapset, koira ja minä yritämme nopeasti suoriutua pihalle, jotta hiljaisuus olisi riittävä. Naapurin äänekäs espanjalaisperhe mekastaa aamupalapöydässään, linnut laulavat täysin rinnoin ja Natiainen huutaa Nupulle väliaikatiedotusta ottaessaan kuvia yllin lähiympäristötehtävää varten. En ymmärrä, miten yksikään palaveriosallistujista voi kuulla mitään.

Klo 12.00
Lounasaika lähestyy. On niin kuuma, etten millään tahtoisi tehdä sapuskaa tulella, mutta minkäs teet – ulkogrillin hehku ahdistaa vielä enemmän. Lounaalla kaadan lapsille desilitran mitalla UHT-maitoa laseihin.
– Söin aamupalalla 1,5 dl jugurttia ja join 1,5 dl maitoa, huomauttaa Nuppu ja tarkistaa, etten kaada lasiin pisaraakaan liikaa. – Eli nyt tarvii enää 2 dl koko päivän annokseksi.
– Tarkistiko joku, ettei tossa lähikaupassa tosiaan ollut tuoremaitoa? tuskailee Natiainen ja vetää maidot naamariinsa irve kasvoillaan, jonka jälkeen kaataa itselleen appelsiinimehua ja imaisee senkin alta aikayksikön.

Koska aamulla tuli kiire suoriutua pihalle, minikokoisessa lavuaarissamme makaa lounastiskien lisäksi aamupalan kupit, suodatintötteröt ja kasa erinäisiä aterimia. Passitan lapset takasängylle pois tieltä – Kalle on jo uppoutunut takaisin työkuplaansa, josta hänet saa ulos vain totaalinen apokalypsi. En jaksa roudata astioita toisella puolen leirintäaluetta sijaitsevalle tiskauspaikalle, joten lämmitän (jep, tulella) pannullisen vettä ja ryhdyn tiskaamaan. Nuppu ja Natiainen virittelevät siestaa varten “Olipa kerran keksijät” -DVD:n päälle. Tara on kadonnut pihalle.

Pelihetki alkovissa.

Klo 14.00
– Joko NYT voidaan lähteä uimaan? lapset kyselevät sadannen kerran.

– Saitteko aamupäivällä koulujutut muka jo tehtyä?

Molemmat lapset vetävät täppärinsä ja kirjansa esiin.

– Mä tein melkein 10 uutta sivua e-kirjaani viljelyskasveista, sit ne “näin osaan” -sivut matikasta (muistaks, kun kaksi meni väärin?) ja luin uusimman Me Rosvolat -kirjan loppuun. Äikässä on muuten hyvä tilanne, olen siinä juoni-kohdassa menossa. Teen vielä 2 kirjaesittelyä siihen vikaan lukumerkkiin, mutta ajattelin, etten niitä aloita tänään. Liikunta on vielä tekemättä, koska aamulla vain käveltiin vähän kun otettiin niitä yllin kuvia. Ajattelin, että vois mennä uimaan. Ja sit mun täytyy sitä kässän kutomishommaa kans täs jossain vaiheessa aloittaa. En kyl tiedä vielä, minkä haluisin kutoa. Ehkä jotain joululahjaksi jollekin, vaiks kaulaliinan.

Samalla hän lätkii kirjojaan ja iPad-appejään auki valon nopeudella ja esittelee päivän edistymistään (jonka toki jo tiesin, olinhan paikalla). Natiainen kiirehtii kertomaan oman edistymisensä – työmääriä on helpompi oppia arvioimaan, kun päivittäin näkee, miten mikäkin edistyy.

– Mä tein kaksi aukeamaa matikkaa, ne oli yhteen- ja vähennyslaskuja. Nyt oli ekaa kertaa sellaisia, missä on sekä yhteen- että vähennyslaskuja samassa laskussa. Helppoi kyl. En jaksanut sit enää tehdä enempää, ni tein M-kirjaimen äikässä. Ja sit tein kuusi sivua yllin lähiympäristö-kirjaan BookCreatorilla. Mun mielestä ihan tarpeeks kyllä, kun mä olen vasta ekalla. Ajattelin, että vois vielä tehdä kuvista tänään tai huomenna – mul on piirustus kesken ArtRagessä ja sit mää kans ajattelin, et jos tänään ois liksassa uintia. Ja niin joo, aamulla peliajalla tein enkkua Scribblenautsissa ja Clumsy Ninjassa.

– Mä pelasin kans niitä aamulla. Opin esim. sanat quickly niin ku nopeasti ja invisible eli näkymätön. Jep. Voiko NYT mennä uimaan?

Ja niin menemme uimaan.

Klo 17.00
Välipala jäi välistä polskinnan tiimellyksessä, joten nyt on kaamea nälkä.

– Toi on niin paras toi vesipuiston siesta! riemuitsee Natiainen. – Kun liukumäet on kiinni, voi rauhassa hyppii niihin syviin altaisiin!

Ja hehän ovat hyppineet. Sata kertaa pää edellä, saman verran erilaisia zombie-mätkähdyksiä (jotka suoritetaan siten, että kävellään kohti allasta suu löysästi avoinna roikkuen ja kädet omituisen jäykästi retkottaen ja sanotaan matalalla mörinällä Zombies… We’re coming… ja sitten pudotaan altaaseen – koska zombit ovat niin aivottomia, etteivät katso eteensä) ja vielä saman verran pellehyppyjä. Natiaisen selässä on ilkeitä mustelmia siinä, missä hän on kolautellut itseään mutkaisissa liukumäissä.

Autolla Kalle lopettelee työpäiväänsä, ja kovasta flunssastaan huolimatta ehdottaa grillaamista. En pistä vastaan, jos joku haluaa tehdä ruoat puolestani.

Koska alkovi oli lasten pelihetkellä varattuna, Kalle kysyi Taralta, missä on seuraavaksi paras lepopaikka. Ja Tarahan näytti mallia.

Klo 17.30
Syömme päivällistä pihalla. Kukaan muu koko leirintäalueella ei syö tällaiseen suhteettoman aikaiseen ajankohtaan. Saamme useita outoja katseita ohikulkijoilta.

Klo 19.00
Lapsia väsyttää, kun he palaavat uima-altaalta. Minä olen saanut kirjoitettua seuraavaa lukua muutaman sivun eteenpäin, kun Kalle istui altaan reunalla uinninvalvojana.

klo 20.00
Iltapalaksi mysliä ja jugurttia sekä erilaisia hedelmiä.
– Voitais odotella täällä Espanjassa niin kauan, että tulee appelsiinikausi, huokaisee Nuppu, joka rakastaa kypsänä poimittujen tuoreiden hedelmien makua.

Klo 20.20
Luen ääneen Harry Potteria. Nassikat makaavat päät tyynyissä alusvaatteisillaan, ja tuuletin on nostettu heidän jalkopäähänsä helteessä nukahtamista helpottamaan. Ilma on painostava, vaikka kaikki ikkunat ja kattoluukut ovat auki. Kallekin on hiljentynyt kuuntelemaan, kun Sirius Musta vaanii Tylypahkan liepeillä ja Harry harjoittelee suojelius-loitsua selviytyäkseen ankeuttajista.

Klo 20.45
Lapset hiljenevät nukkumaan. Kalle kokee tervehtyneensä tarpeeksi voidakseen hoitaa koiran iltalenkityksen ja suunnistaa rannalle. Minä tiskaan illan viimeiset tiskit, kurkkaan päivän uutiset ja luen kirjaa. Koko muu leirintäalue on täydellisen kakofonian vallassa, sillä perheet ovat kokoontuneet syömään päivällistä, johon kuuluu kovaääninen nauru ja se, että kaikki puhuvat päällekkäin. Yritän napata kiinni sanoista. Yllättävän vaikeaa – moottoriturpien kansa, tämä.

Klo 22.30
Tulen suihkusta, jossa ryhdyin vartin taistoon saadakseni pestyä itsestäni tahmeat aurinkorasvat pois. Naapurissa perheen kuusi teini-ikäistä tyttöä popittaa jotakin varsin kammottavaa, espanjankielistä konemusiikkia ja tanssii videolle.

Klo 23.00
Naapurissa lauletaan paljon onnea vaan – espanjaksi. Sitten taputetaan ja lauletaan jotain muuta. Päätän huomenna selvittää, mikä He’s a jolly good fellow -tyyppinen rallatus Espanjassa on tapana loilottaa synttäreinä.

Klo 00.00
Hiljaisuus alkaa hitaasti laskeutua, ja yön viileys sen mukana. Laitan kirjani sivuun (tarina, jonka olen lukenut jo kolmesti) ja suljen silmäni. Kalle kietoo käsivartensa ympärilleni ja rentoutuu nukkumaan. Yksi päivä Sardiinipurkissa on taas takana.